Yksi pöytä, monta tarinaa -podcast: Kielitaito työuran alussa – tarvitaanko täydellistä suomea?

Tiina: Tarvitaanko täydellistä suomen kielen taitoa jo työuran alussa vai voiko muu osaaminen olla ratkaisevampaa? Tervetuloa kuuntelemaan podcast-sarjaa Yksi pöytä, monta tarinaa – oivalluksia moninaisista työyhteisöistä.

Tiina: Tässä sarjassa puhutaan siitä, millaista on, kun oma organisaatio kansainvälistyy ja työyhteisö moninaistuu. Tässä ensimmäisessä jaksossa keskitymme kysymykseen, joka nousee lähes aina esiin kansainvälisestä rekrytoinnista puhuttaessa, kielitaitoon. Keskustelemassa ovat henkilöstöjohtaja Riitta-Elina Räty ja henkilöstöasiantuntija Mari Räty Ouneva Groupilta, jossa on rekrytoitu kansainvälisiä työntekijöitä, sekä Virpi Moilanen, jatkuvan oppimisen asiantuntija Itä-Suomen yliopistosta. Minä olen Tiina Weman, sarjan käsikirjoittaja ja juontaja. Tänään yhdistämme asiantuntijan näkemyksen sekä käytännön kokemuksen ja katsomme rehellisesti, milloin kielitaito on välttämätön ja milloin se ei ole. Aloitetaan esittelystä kaikille teille kolmelle. Kuka olet ja miten tämä teema liittyy työhösi? Riitta-Elina, ole hyvä.

Riitta-Elina: Olen Riitta-Elina Räty tosiaan ja Ouneva Groupista. Meillä työyhteisön kansainvälinen kehittäminen on ollut tässä viime vuosina jo strategian mukaisestikin aika merkittävässä osassa. Sen mukaisesti oomme lähtenyt kehittämään näitä asioita yhtiöissä ja hyvin tiiviisti HR-tiiminä sitten olleet mukana muun muassa kv-rekrytoinneissa ja kansainvälisten henkilöitten kotouttamisessa sinne työyhteisöön.

Tiina: Tervetuloa keskustelemaan, kiva kun oot mukana.

Riitta-Elina: Kiitos.

Tiina: Entäpä Mari?

Mari: Joo, eli Rädyn Mari oon minä ja HR-asiantuntijana Ouneva Groupilla. Minun roolissa on sitten vahvasti rekrytoinnit ja oppilaitosyhteistyö, niin sen takia tää asia on hyvin lähellä omaa työskentelyä.

Tiina: Kiva, kun olet mukana sinäkin.

Mari: Kiitos.

Tiina: Ja Virpi sitten.

Virpi: Terve. Olen Moilasen Virpi. Olen täältä Itä-Suomen yliopistosta ja jatkuvan oppimisen keskuksesta. Siellä toimin jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja erityisesti suomen kielen näkökulmasta. Eli olen suomen kielen kouluttaja kansainvälisille osaajille. Toisaalta autan myös moninaisia työyhteisöjä, että esimerkiksi selkeän kielen koulutuksia pidän heille.

Tiina: Tervetuloa Virpi mukaan.

Virpi: Kiitos.

Tiina: Aloitetaan kielitaitovaatimuksista. Virpi, ensimmäinen kysymys sinulle. Missä työnantajat usein yliarvioivat suomen kielen merkitystä sinun kokemuksen mukaan?

Virpi: Usein näkee esimerkiksi työpaikkailmoituksissa ja muutenkin näkee sellaista, että työnantajat olettaa tai toivoo, että kielitaito olis sujuva, suomen kielen taito, tai jopa täydellinen. Ja oikeasti kun mietitään, että ammattitaito ei ole sama kuin kielitaito. Eli siellä voi olla tosi moni osaaja siellä, joka on hakemassa töitä, mutta jos tuntee, että ei kielitaito riitä ja varsinkaan tällaisten vaatimusten edessä, niin voi olla kyllä hankalat paikat sitten. Sitten, että monesti voisikin riittää, että on ihan kielessä se perustaito ja halu oppia lisää. Eli kyllä se työkin sitten motivoi oppimaan kieltä, että jos kuitenkin osaa jo jotain, niin sitten annettais mahdollisuus siihen kielen oppimiselle myöhemmin.

Tiina: Kyllä. Mitä kielitaito oikeasti sitten tarkoittaa eri työtehtävissä? Jos puhutaan vaikka jonkun tehtaan työntekijästä, niin mitä se tarkoittaa, että on riittävä kielitaito?

Virpi: No se on hyvin tehtäväkohtaista. Meillä on ammatteja, joissa ei välttämättä tarvitse juurikaan kommunikoida. Siellä tehdään työtä omassa poterossa ja kenties on tällaista arjen kielitaitoa, että pärjää työkavereiden kanssa ja pystyy kyselemään kuulumisia ja vastaamaan niihin. Se on hyvin, hyvin tehtäväkohtaista. Sitten on taas tämmöisiä ammatteja, vaikka asiakaspalvelija, joka tarvitsee sitten tosi vahvan suullisen kielitaidon. Ja tää onkin se, että hyvä on miettiä, mitkä on tässä meidän työtehtävässä nyt ne oleelliset kielitaidon osa-alueet, joita pitäis edes vähän hallita, että pystyy aloittamaan tämän työn.

Tiina: Kyllä, eli ei voi yleistää oikeastaan yhestä ammatista toiseen.

Virpi: Ei, ei voi.

Tiina: Näin se on, että se täytyy sitten kattoa, tosiaan räätälöidä aika lailla työtehtäväkohtaisesti niin kuin sanoit.

Virpi: Kyllä. No mennään sitten Ounevan kokemuksiin, niin millaiset kielitaitovaatimukset teillä oli alussa?

Riitta-Elina: No itse asiassa meillä ei ollut asetettu kielitaitovaatimuksia, vaan lähettiin ihan liikkeelle siitä, että meille tuli näitä kv-henkilöitä töihin. Tavallaan sen henkilön tilanteen mukaisesti sitten vaikka perehdytys lähti etenemään ja näin poispäin. Mut sitten esihenkilöitten kanssakin, kun oon keskustellut, että mitä he ovat mieltä, että olisko hyvä olla joku kielitaitovaatimus. Niin osa esihenkilöistä oli sitä mieltä, että ehkä semmoinen auttava suomen kielen taito olis ihan hyvä, et pystyis siinä arjessa sitten toimimaan. Ja toki se, että meillä osa henkilöstöstä englannin kielellä muun muassa pystyy perehdyttämään ja keskustelemaan, mut on paljon niitä, joilla ainoa kieli on se suomen kieli. Niin sen takia ehkä esihenkilöt sitten oli sitä mieltä, että vois ehkä semmoinen auttava suomen kielen taito olla ihan hyvä siinä arjessa ja tiimin yhteistyön näkökulmasta katsottuna. Ja tuota… Toki meillä on sitten tehty toimenpiteitä, että nää henkilöt pystyy siellä arjessa toimimaan, pystyy perehdytykset suorittamaan. Ja paljonhan meillä tapahtuu ihan esimerkiks, jos ajatellaan tehtaalla kokoonpanotyöt, niin sinä opastat ihan kädestä pitäen, että näin teet tämän asian. Eihän siinä tarvii kielitaitoa olla. Toki sitten tarkentavat kysymykset ja muut. Mutta tuota hyvin on pärjätty, vaikka sitä kielitaitovaatimusta ei välttämättä ole ollut, eikä henkilöllä välttämättä suomen kielen osaamista. Mutta toki arjessa edesauttaa se pieni suomen kielen osaaminen ja ymmärtäminen.

Tiina: Niin, eli teillä ei oikeastaan oo ollut tämmöisiä ennakko-oletuksia tai sellaisia, että tämmöinen. Se on muotoutunut tämä auttava suomen kielen taito siinä kokemuksen myötä ja arjen myötä. Ymmärränkö oikein?

Riitta-Elina: Kyllä, kokemuksen myötä ja arjen myötä. Ja tavallaan nää henkilöt kuitenkin, kv-henkilöt, jotka meille on tullut, niin moni heistä on sanonut, et he haluaa oppia sitä suomen kieltä. Ja miten sitä muuten paremmin oppii kuin siellä arjessa suomen kielellä, suomen kieltä kuuntelemalla ja itse rohkeasti puhumalla. Ja toki se, että työyhteisö kannustaa puhumaan ja rohkaisee puhumaan ja ottaa siihen tavallaan tilanteeseen ja taukojen aikana ja näin. Hyvin, hyvin on kuitenkin pärjätty.

Tiina: Kyllä, tuo kuulostaa kyllä hyvältä lähestymistavalta. Kun tuossa nyt puhuttiin siitä, et ei ollut ennakko-oletusta sen kielen suhteen ennen rekrytointia, mut oliko teillä jotain muuta, mikä mietitytti ennen ensimmäisiä kv-rekrytointeja?

Mari: Joo. No meillä varmaan yhtenä semmoisena ennakkoasiana oli, että onko meillä materiaalia käännetty englanniksi ja missä laajuudessa meijän pitää sitä kääntää englanniksi. Koska meillä on paljon erilaista materiaalia niin perehdytykseen kuin sitten ihan työohjeisiin liittyen. Se oli ehkä yks. Ja sit me mietittiin sitä, että onko meillä perehdyttäjillä ja esihenkilöillä riittävästi myös sitä englanninkielen taitoa. Nää oli ehkä kaks semmoista keskeisintä asiaa, mitä myö pohdittiin.

Tiina: Kyllä. Mites alku sitten käytännössä sujui arjessa?

Mari: No meillähän kaikki lähti liikkeelle siitä, että meille tuli nää kansainväliset opiskelijat tutustumaan meijän tehtaalle ihan vierailulle. Ja se oli meijän mielestä tosi hyvä kokemus siitä, et myö päästiin puolin ja toisin tutustumaan toisiimme. Ja sitten nää opiskelijat näki ihan konkreettisesti niitä meijän työskentelytapoja ja meijän työympäristöä ja minkälaista siellä teollisuudessa on tehä töitä. Ja oikeastaan sen jälkeen myö itekin innostuttiin siitä ja jotenkin havahduttiin, että hei, että nythän meillä olis hyvä mahollisuus lähteä kokeilemaan tätä rekrytointia kansainvälisen henkilön osalta. Heillä olikin sitten tässä ryhmässä oli alkamassa kahen kuukauden sisällä harjoittelut ja se olikin sitten aika luonnollinen siirtymä siihen, että heistä sitten tuota useampia tästä ryhmästä tuli meille työharjoitteluun. Siitä se oikeastaan lähti sitten liikkeelle, et se tapahtui hyvin luonnollista kautta.

Tiina: Siinä oli selkeä polku ikään kuin sitten.

Mari: Kyllä. Sitten tosi tärkeänä yhteistyökumppanina tässä on ollut oppilaitos ja sieltä tosiaan heijän opettaja ja opetushenkilöstö. Heistä on ollut todella suuri apu meille ja hyö ovat olleet koko ajan kyllä meijän kanssa tukena ja tosi aktiiviset vierailut meijän esihenkilöitten luona ja sit meidän opiskelijoitten, eli näitten kv-opiskelijoitten luona. Siitä kyllä. Ne on ollut meille tärkeitä asioita.

Tiina: Onko tullut mitään yllätyksiä, hyviä tai haastavia arjessa eteen?

Mari: Meillä on oikeastaan yllätykset ollut positiivisia pitkälti. Meillä tosiaan esihenkilöt on tosi avoimesti ja rohkeasti lähtenyt viemään arjessa asioita ja meijän henkilöstö on ottanut tosi hienosti meijän kansainväliset osaajat vastaan. Semmoisia positiivisia yllätyksiä enemmänkin.

Riitta-Elina: Kyllä, ja jos ajatellaan meidän omaa henkilöstöä, kun eihän meillä käytännössä ollut sitä tietoa, että miten paljon sitä vaikka englannin kielen osaamista meijän omalla henkilöstöllä on. Niin sieltä on kyllä tullut niitä yllätyksiä, et sielläpä onkin tauolla porisemassa semmoinen henkilö, jota et ehkä olettanut, et tää nyt ensimmäisenä olis kv-henkilöitten kanssa keskustelemassa, mutta positiivisia yllätyksiä nämäkin.

Tiina: Se on hauska nähä, miten työyhteisöstä saattaa nousta tällaisia ihmisiä, joita ei alun alkaen uskonutkaan, että he saattaisivat ollakin ne aktiivisimmat sinne kv-osaajien suuntaan. Ne on tosi mukavia yllätyksiä kyllä, et samaa mieltä. Mitäs Virpi ajattelet, kuinka tyypillinen tämä Ounevan kokemus on?

Virpi: Ensinnäkin on ihan pakko sanoa, et aivan mahtavaa toimintaa teiltä. Erittäin esimerkillistä näin suomen kielen kouluttajan ja selkeän kielen kouluttajan näkökulmasta. Eli te ootte jo siinä madaltanut niitä kynnyksiä etukäteen jo tosi paljon. Esimerkiks tää, et he on päässyt tutustumaan, nää mahdolliset rekrytoitavat sinne teijän tiloihin. Se on varmasti jo luonut semmoisen turvallisen ilmapiirin sinne tulla sitten myöhemmin töihin. Ja sitten tuo, että miten ootte valmistautunut esimerkiks, et kuinkahan moni meillä osaa sitä englantia ja onko meillä materiaalit kaikki ajan tasalla, että niistä saa kv-osaajakin sitten selvää. Todella hyvää toimintaa. Sitten on hyvä kuitenkin muistaa, että kaikki kv-osaajat ei välttämättä kuitenkaan osaa englantia. On sitten sellaisia, toki ehkä teidän kv-työntekijät onkin sellaisia, mutta sitten meillä on monissa työpaikoissa oletetaan, et se on englanti sitten se yhteinen kieli, niin sit se ei välttämättä ookaan niin. On tämmöinen henkilö, joka ei kauhean paljon osaa englantia, että sitten mietitään, et mikä se nyt sitten tulee tässä työkaluks meille, että päästään vuorovaikutukseen. Ja silloin selkeä kieli on esimerkiks tämmöinen hyvä työväline.

Tiina: Kyllä. No tässä on niin kuin kehuit kovasti tätä Ounevan lähestymistapaa, mut mimmoisia haasteita vois sitten olla? Mitkä olis yleisimpiä ja mitkä niistä yleensä on sitten pelkkiä oletuksiin perustuvia?

Virpi: No aika usein nuo kielivalinnat voi olla sellaisia, työyhteisön kielivalinnat voi olla semmoisia haasteita, et mietitään, et mitä kieltä käytetään ja missä tilanteissa. Sitten kuitenkin jos tavoitteena on, että se suomen kielikin siellä kehittyy, niin on hyvä miettiä, että olisko jotkut perusperiaatteet. Esimerkiks tehään tämmöinen kielisopimus, että joissakin tietyissä tilanteissa käytetään aina vaikka suomea tai jossakin tilanteissa se englanti on ehkä turvallisin vaihtoehto. Se on yhteisesti kaikilla tiedossa. Usein liioitellaan sitä, että liikaa tuijotetaan siihen, et pitää olla riittävä kielitaito. Eli siinä kohtaa monelle työnantajalle semmoinen viesti, että kannattaa vähän miettiä, mitä oikeasti on ne tarpeet näissä työtehtävissä, mitä kielellisesti pitää osata ja lähteä siitä liikkeelle ja antaa mahdollisuus sille oppimiselle myös.

Tiina: Kyllä tuo on erittäin hyvä näkökulma.

Tiina: Puhutaan seuraavaksi sitten kielitaidon kehittämisestä työn ohessa. Virpi, mitkä keinot tukevat kielitaidon kehittymistä työssä kaikkein parhaiten?

Virpi: Kuten tuossa tais Riitta-Elina äsken sanoa, niin arjen vuorovaikutus on ihan ensimmäinen. Jutellaan ihan niin kuin suomalaisten työkavereitten kanssa, niin jututetaan kv-osaajaa ihan arkisista asioista ja tervehditään suomeksi ja niin edelleen. Selkeä kieli tuli mainittua tuossa. Se on sellainen tosi hyvä työväline ja siitä oikeasti hyötyy kaikki. Sitten toistetaan asioita. Se on hirvittävän tärkeää, että voi mennä monta kertaa, et se menee vain ohi aina. Esimerkiks joku sana tai joku asia, niin se menee ohi, mutta kun sitä toistetaan tarpeeksi monta kertaa, niin siitä se sitten alkaa kv-osaajakin oppia sitten, kun toistoa tulee. Ja tietysti aina se, että on mahdollisuus kysyä. Ja sitäkin kannattaa korostaa usein, että hei, kysy heti, jos sinulla on joku ongelma. On parempi, että sinä kysyt heti, etkä yksin mieti sitä asiaa, vaan tulet ihan rohkeasti kysymään, jos joku on epäselvää.

Tiina: Kyllä, hyviä vinkkejä nuo. Mitä työantaja voi tehä ihan tämmöisillä pienillä arjen tavoilla? Onko sulla jotain esimerkkiä siitä?

Virpi: No ihan kannustaa käyttämään suomea, jututtamaan, niin kuin jo äsken sanoin. Ja jotenkin siinä, kun kuitenkin on kyse ihmisten kohtaamisesta siellä, niin ihan tämmöiset tavalliset, joista jo mainitsin tuossa, niin tavalliset jutustelut. Niin se jo luo semmoisen turvallisen ilmapiirin ja jossa on semmoinen luottavainen olo, että hei, että mä olen yks tästä porukasta ja voin oppia tätä kieltä kuitenkin tässä samalla. Ja tietysti viestinnän selkeyttäminen ja ennen kaikkea semmoinen ajan antaminen. Jos mietitään meitä kaikkia, ollaan joskus kaikki oltu uudessa työssä, niin miltä se on tuntunut siellä? Sehän tuntuu hirveän kuormittavalta, kun pitää oppia paljon uusia asioita ja oppia tuntemaan paikkoja, ihmisiä, työtapoja ja niin edelleen. Siinä kohtaa vielä muistetaan, että on henkilö, joka on vieraassa kieliympäristössä. Eli siellä tulee paljon kuitenkin, vaikka kiinnitetäänkin huomiota niihin kieliasioihin, niin tulee paljon sellaisia asioita, joita on vaikea ymmärtää. Niin sitten muistetaan, että annetaan sille ymmärtämiselle ja myöskin sille kielen tuottamiselle, että jos se kv-osaaja sitten haluaa käyttää sitä suomen kieltä, niin annetaan myös siihen aikaa, että hän saa vaikka muodostaa sen lauseen.

Tiina: Kyllä tuo ajan käyttäminen ja ajan antaminen on tosi tärkeä pointti. No mennään sitten taas Ounevan käytännön kokemuksiin. Mitä teillä tehtiin käytännössä tän kielitaidon kehittämisessä?

Riitta-Elina: No käytännössä se on ollut sitä arjessa puhumista. Ja tosiaan vaikka henkilölle englannin kielellä jokin asia vaikka viestittäis, niin viestittäis sama asia myös suomen kielellä. Eli hän siinä rinnalla oppii myös sitä suomen kieltä. Ja toki se, että kannustetaan henkilöä puhumaan sitä suomen kieltä, rohkaistaan puhumaan suomen kieltä, nää on ne arjen teot. Ja joku esihenkilöistä kertoi esimerkkinä, että hänellä on tapana vaikka hyvän illan toivotukset vähän eri tavoin viikoittain esimerkiksi kertoa, et henkilö sit oppii vaikka ne hyvän illan toivotukset tällä viikolla, että hauskaa iltaa. Ja ensi viikolla sit vaihdetaan johonkin muuhun toivotustapaan. Niin se on ollut hyvä konsti myös, et siinä tulee sitä harjoitusta ja omaksumista ja oppimista sit samalla.

Tiina: Ja sanavarasto karttuu, kun on erilaisia tapoja.

Riitta-Elina: Kyllä.

Tiina: Mut oppii myös tietysti sen, että saman asian voi niin monella tavalla ilmaista.

Riitta-Elina: Kyllä.

Tiina: Toki monessa muussakin kielessä, mut suomessahan on paljon tätä variaatiota kyllä tällaisissa toivotuksissakin. Mikä teillä teijän kokemuksen mukaan auttoi eniten ja mikä ei ollut ehkä niin hyödyllistä kuin ajattelitte? Onko sellaisia tullut vastaan?

Riitta-Elina: No semmoisia kokemuksia ei ehkä ole tosiaan, kun meillä on niin tuoretta tämä kv-osaajien ylipäätään työyhteisöön kotouttaminen. Niin opiskellaan asia kerrallaan ja ne, mitkä todetaan hyväksi, niin niitä varmasti monistellaan sitten edelleen. Mut sitä tosiaan sitä arjen suomen kielen käyttöä, niin siihen rohkaistaan kyllä kaikkia ja sitä myötä tosiaan se sanavarasto karttuu ja henkilö itsekin sitten rohkaistuu puhumaan enemmän. Ihan pienillä arjen asioilla, et ei tarvii olla suuria muutoksia. Toki se on suunnitteilla meillä, että sitten tarjottais henkilöille suomen kielen koulutusta. Siihen on jo muutama kysely tehty ja uskon, että meijän kv-ihmiset on kiinnostunut myös siitä opiskelusta työn ohessa.

Tiina: Kyllä, se on varmasti tosi hyvä rohkaisu siihen kielen oppimiseen edelleen, että antaa sellaista systemaattista lähestymistapaa myöskin ehkä arjen jutustelun lisäksi.

Tiina: No mennään seuraavaksi sitten työyhteisöön ja sen johtamiseen. Kerrotteko ounevalaiset vähän esimerkkejä siitä, miten muu työyhteisö teillä reagoi alussa näihin kansainvälisiin osaajiin? Minkälaisia kokemuksia tai ääniä sieltä nousi?

Mari: Joo, Ouneva Groupillahan myö ollaan hyvin avoimesti viestitty näistä asioista, koska tavallaan kv-valmiuden rakentaminenhan lähtee sieltä meijän ihan strategisista tavoitteista ja painopistealueista. Elikkä sitä on tuotu esille jo sieltä alkaen ja totta kai sitten myö ollaan viestitty näitä asioita myös ihan intrassa, ihan Ouneva Group-tasolla. Eli esitelty myös näitä henkilöitä, ketkä on tullut meille töihin. Eli koko ajan meillä on ollut kyllä tosi avointa vuorovaikutusta ja viestintää.

Tiina: Kyllä. Virpi, mitä työyhteisölle kannattaa sanoa etukäteen? Mitä tuo Ounevan tyyli, miltä sinusta kuulostaa ja mitä tuota neuvoisit?

Virpi: Kuten jo sanoin, niin kuulostaa tosi kivalta. Ehkä vois sanoa ihan työyhteisössä kuin työyhteisössä, että se kielitaito kehittyy ajan kanssa. Se on prosessi, niin kuin tiedetään. Jos ollaan itekin opiskeltu vieraita kieliä, niin se vie oman aikansa. Kuitenkin kannattaa olla rohkea ja kohdata ihminen ihmisenä, et se on kaiken lähtökohta. Ja siitä syntyy sitten oppimista ja ylipäätään, et tää on yhteinen oppimisprosessi meille kaikille tämmöisessä kansainvälisessä työyhteisössä.

Tiina: Kyllä, siinä on puolin ja toisin uutta opiskeltavaa ja tulee uusia asioita eteen päivittäin. Sit ihan yleinen kysymys teille kaikille, että mikä on esihenkilön rooli onnistumisessa?

Mari: Kyllä myö nähään, että esihenkilön rooli on tosi tärkeä, koska esihenkilö on kuitenkin siellä arjessa mukana ja tukemassa sitten niin perehdytysvaiheessa kuin sitten sen jälkeen myös sitten sitä oppimista ja osaamisen kehittymistä. Ja kuten tuossa aikaisemmin sanoin, niin kyllä meijän esihenkilöt on ollut todella rohkeita ja avoimia tän asian suhteen. Hyö ovat tosi positiivisesti suhtautunut tähän kansainvälisten osaajien tulemiseen. Totta kai heitäkin on haluttu tukea. Esihenkilöille on järjestetty englannin kielen koulutusta oman työn tueksi. Ja nyt on tulossa kieli- ja kulttuuritietoinen työpaikkaohjaajan koulutus. Ja totta kai ollaan myös ihan HR-tiiminäkin oltu heijän kanssa keskusteluissa mukana. Kyllä esihenkilöt tarttee myös tukea ja kannustusta tässä työssä, mutta kyllä hyö on tosi tärkeässä roolissa arjen onnistumisessa.

Tiina: Kyllä. Mitäpä Riitta-Elina ajattelet?

Riitta-Elina: Kyllä sitten tavallaan linkkinä siinä tiimin ja kv-henkilön välillä, että muodostuu semmoinen tietynlainen tiimihenki ja tietynlainen hyvä ilmapiiri siinä. Pystyy vahvistamaan tavallaan molemmin puolin sekä kv-henkilön et muun tiimin osalta sitä tiimin yhteistyön sujumista ja ylipäätään asioitten. Jos vaikka ajatellaan perehdyttämistä, niin kyllä se esihenkilön rooli siinä on tosi tärkeä.

Tiina: Mitä Virpi ajattelet?

Virpi: No komppaan edellisiä. Hyvin keskeinen on esihenkilön rooli, että hän luo sen turvallisen ilmapiirin kuitenkin sinne työpaikalle ja myös varmistaa, että tukitoimet toimii siellä arjessa.

Tiina: Kyllä. Hyviä nostoja kaikilta. Eli esihenkilöiden rooli on erittäin tärkeä ja heiltä kaipaavat myös tukea työssään, jotta pystyvät tekemään sen oman leiviskänsä hyvin. Tähän ehkä nyt kiteyttäisin tämän. No ihan tähän loppuun sitten pyytäisin teiltä suoria vinkkejä muille Itä-Suomen työnantajille. Virpi saat aloittaa, että mikä on yksi semmoinen yleisin kielitaitoon liittyvä virhe, mitä kannattaa välttää ja mitä sen sijaan kannattaa tehdä?

Virpi: No toistan itseäni. Ei pidä olettaa, että näissä työtehtävissä tarvitaan sitä täydellistä kielitaitoa. Se on helposti, se varmaan myöskin johtuu siitä, että ei tiedetä oikein. Ei olla pysähdytty miettimäänkään, et mitä ne on ne kielelliset tarpeet näissä työtehtävissä, et mitä pitää osata. Niin ihan kehottaisin miettimään sitä, että kun etsitään työntekijöitä, osaajia, niin on hyvä miettiä, et mitä tässä oikeasti tarvii alussa osata. Voi joku hyvä osaaja mennä ohi ihan siitä syystä ja oliskin ihan potentiaalinen ja motivoitunut oppimaan siellä sitä työtä ja kieltä, niin se olisi kyllä kovin harmillista.

Tiina: Kyllä, ja kun se on kuitenkin näin, että se kielitaito todellakin kehittyy. Se, mikä taso on sillä hetkellä, niin sehän ei ole se lopullinen taso.

Virpi: Niinpä.

Tiina: Se tuntuu välillä unohtuvan, että pitäis olla jotenkin täysin valmis paketti ikään kuin. Mut ihmisethän kehittyy, me suomalaisetkin kehitymme asioissa, joita me harjoittelemme.

Virpi: Kyllä.

Tiina: Sama juttuhan se tässä on.

Virpi: Joo, ja sitten mulla on 20 vuoden kokemus opettamisesta, suomen kielen opettamisesta ja valtavat määrät opiskelijoita on ollut mulla. Niin kyllä he kaikki sanoo, et se työ, varsinainen työ on kyllä sitten, siellä on oppinut kaikista eniten sitä kieltä. Se on todella hyvä. Sillä on hyvä miettiä sellaiset hyvät lähtökohdat sille kielen oppimiselle ihan siellä työpaikalla erilaisin keinoin.

Tiina: Kyllä. Entäpä Ouneva? Mitäpä sanoisitte yhtenä rohkaisevana neuvona työantajalle, joka vielä epäröi?

Riitta-Elina: No kannattaa edetä rohkeasti. Tää on semmoinen tilanne, että meilläkin yhtiöissä, jos olis lähetty ajattelemaan sillä tavalla, että ollaanko me valmiita, onko meillä kaikki kunnossa, että voijaan ottaa kv-osaajia tänne meidän työyhteisöön, niin sillä ajattelutavalla ei olis pystytty etenemään. Mutta rohkeasti eteenpäin ja sillä ajatuksella, ettei tarvitse olla täydellinen, vaan se on oppimisen paikka meille kaikille, niin työnantajalle kuin työyhteisölle kuin näille kv-työntekijöillekin.

Tiina: Kyllä, todella hyvät sanat. Näihin on hyvä lopettaa tää keskustelu. Lämmin kiitos kaikille kolmelle mukanaoloista.

Tiina: Tänään kuulimme, että kielitaito ei ole mustavalkoinen kysymys, eikä täydellinen suomi ole aina edellytys onnistuneelle työlle. Moni asia opitaan työn ohessa, kun sekä työnantaja että työyhteisö ovat valmiita joustamaan ja oppimaan. Jos tämä jakso herätti ajatuksia, ehkäpä seuraava askel ei ole täysin valmiin osaajan odottaminen, vaan rohkea kokeilu. Podcast-sarjan tuottaa Talent Hub Eastern Finland, joka on Itä-Suomen yliopiston, Karelian, Savonian, Riverian, Savon ammattiopiston ja Ylä-Savon ammattiopiston yhteistyöverkosto. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Kiitos kun kuuntelit. Tämä oli Yksi pöytä, monta tarinaa.